11112011

Lupasin ittelleni, etten hirveesti hehkuttais perjantain treffejä, mut nyt on vaan pakko. Kyseessä on siis yks herra, joka pyysi mua jo keväällä kahville. No, päästiin kahville kuitenkin vasta nyt. Ja hyvä niin. Käytiin Cafe Lattessa latella ja sit mentiin vielä Teerenpeliin yksille. Mua jännitti ihan hirveesti. Mulle käy aina niin, et ku oon hermostunu ni en keksi mitään puhuttavaa. Onneks tää herra on puhelias ihan luonnostaan, niin tuo juttelupuoli ei tuottanut sen suurempaa tuskaa. Ekoiks treffeiks oli kyllä ihan yliluonnollisen hauskaa, vaikkakin välillä tuli hiljasia hetkiä, ei ne silti ollu kauheen vaivaantuneita. En olis millään halunnu lopettaa iltaa niin aikaseen, mutta herrasmiehenä se heitti mut kotiovelle asti. Sovittiin samantien, että nähdään heti seuraavana päivänä uudestaan, koska se asuu Tampereella eikä käy Turussa kuin viikonloppuisin, jos silloinkaan. 

Tarkotuksena oli kutsua meijän yhteinen kaveripariskunta mun luo istumaan iltaa, mutta niillä oli jo menoa, joten vietettiin iltaa kahdestaan. Tulihan siinä muutama puheentuottoa edistävä juoma nautittua, eikä ollut enää vähääkään vaivalloinen tunnelma. Suunnistettiin keskustaan tapaamaan näitä kyseisiä kavereita, ja loppuillasta jäätiin taas kahdestaan. Nää treffit veny vähän suunniteltua pidemmiksi... Toisaalta ihan hyvä, koska seuraavaan kertaan on vielä paljon aikaa.

Nyt tää herra on Tampereella. Aikamoisen aivojumin on tämäkin herra aiheuttanut. Jopa sen verran, että maanantaina oli todella huono olo. Hassua, miten yks ihminen voi saada pään niin sekaisin, vieläpä niin lyhyessä ajassa. Lauantaina nähdään seuraavaksi. Ootan sitä, ku kuuta nousevaa. Se tuntuu vaan nousevan niin perhanan hitaasti. :D Siinäpä on ollut oiva syy keksiä tekemistä, kuten uimista, muutossa auttamista, siivoomista, vähän lisää uimista, shoppailua ja työntekoa... Ja edelleen on tiistai.

Nyt oon ehkä hehkuttanut sen verran, että pystyn taas olemaan hetken aloillani. Älkää kertoko kenellekään, et oon näin huumassa. :)