Aivojumi

Pidinpäs taas pitkät loman kirjoittelusta! Hups! No eipä ole ole kauheesti mitään tapahtunutkaan. 3 viikkoa olen karpannut, painoa oli lähtenyt ehkä kilon verran viime lauantaina, kunnes olen siitä lähtien sössinyt karppiruokavalioni aika huolellisesti. Se kiusaus, kun tietää, että kaapissa on jotain hyvää, on liian suuri vastustaa. Onnistuin kuitenkin väsäämään vähähiilihydraattista lasagnea maissilastuista, josta tuli ihan hyvää.

Synttärit oli viime lauantaina. Väkeä oli tosi paljon, ja mua vähän ahdisti, ettei pystyny pitää kunnolla hauskaa, kun vaan stressasin, että pidänkö kaikille seuraa ja onko kaikilla hauskaa. Enemmistön äänestettyä siirryttiin Börsiin jatkamaan iltaa, joka ei sekään ole mua suosikkipaikka sen ainaisen väenpaljouden vuoksi. Pienenä vinkkinä vauhtipulloa suunnitteleville, ota oma mukaan, kimppapullo juodaan varmasti juuri ennen kuin sitä eniten tarvitsisit. Ilta päätty vähän huonoin fiiliksin, ja lähdin "jo" kolmen aikaan kotiin. Kotipihalta soitin vielä yhden puhelun, joka ainakin hetkellisesti sai mut pomppimaan onnesta.

Sunnuntaina olin palannut onnen kukkuloilta takaisin maan pinnalle, ja tajusin kuinka hölmö ihminen oikeesti on, kun on kyseessä noi sydämen asiat. Toisaalta mielummin satutan itseni niissä kuin, että en tuntis niitä ollenkaan. Kuin ihanaa olis, jos jonain päivänä vois olla sellasen ihmisen kanssa, keneen olis näin hulluna! Eiköhän tää totaalinen aivojumi oo sitä elämän suolaa...