Se on nyt sitten ohi. Enää ei tarvitse kuunnella jokaviikkoista märmätystä siitä, miten kaikin tavoin olen tehnyt väärin, sanonut väärin tai ollut sanomatta ja tekemättä, sillä sekin oli väärin. Vaikka myönnän, että olisin voinut olla parempikin tyttöystävä, mutta rajansa kaikella. Olo on nyt helpottunut, mutta toisaalta jäi suoraan sanottuna vähän paska maku suuhun koko suhteesta. Ensinnäkin siksi, että mun omaatuntoa lytättiin vielä suhteen viimeisillä sekunneillakin, käsi oven kahvalla. Asian olis tietty voinu hoitaa niin kuin aikuiset, mut eihän se olis sopinut tän suhteen tapaan hoitaa asioita. Toiseksi harmittaa, etten tajunnut aikasemmin seurustelevani narsistin kanssa, joka käytti henkistä väkivaltaa mua soimatakseen. Hänhän oli siis kaikin puolin täydellinen! Oikeastaan mua harmittaa se, etten lopettanu koko suhdetta heti, kun sen tajusin. Eihän ihmiset muutu...
Oon aina toitottanu sitä, että mielummin elän yksin kuin huonossa pariuhteessa. Sitten kun se huono parisuhde osuu omalle kohdalle, sitä on vaikee hyväksyä ja siitä on vielä vaikeampi päästä eroon. Onneksi se tapahtui nyt. Miettikää, että kaiken huippu oli se, että lähdin miespuolisten (seurustelevien) kavereideni kanssa istumaan iltaa. Kuvitellakin, että voisin olla miesten kanssa illan! Aika hävytöntä! :D No, mutta niin kuin sanoin, onneks se on nyt ohi. Saan tehdä mitä haluan, sanoa mitä haluan ja kenen kanssa mä haluan. Saan lukea kirjaa, kutoa kaulahuivia ja ehkä jopa pipoakin silloin kun huvittaa. Ja ainoa, ketä mollaa mun omaatuntoa olen minä itse!
 |
| weheartit.com |
Life Is What You Make Of It!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risuja, ruusuja, piiskaa, pusuja?