21052011

Haudihou! Tällä kertaa on hyviä uutisia. Opinnäytetyö on nimittäin V A L M I S. Mä en voi sanoin kuvaitella tätä helpottuneisuuden tunnetta! Ja kaiken lisäksi ohjaava opettaja vähän vihjaili siihen suuntaan, että lähellä 5 ollaan (asteikolla 1-5). Jei! Enää ois yks 800 sivuinen kirja lukematta, mutta eiköhän se ihan helposti mene, nyt kun ei tarvi opinnäytetyötäkään enää tehdä. 

weheartit.com

Nyt siis on aikaa ihan oikealle elämällekin, jonka kunniaksi menen illalla treffeille. Jänskää! Kamalan hermojaraastavaa tällanen treffailu, koska 1. pitää keksiä jotain puhuttavaa, 2. pitää olla kiinnostunut (tai edes näyttää siltä), 3. pitää keksiä vaatteet, joissa on hyvä olla, näyttää hyvältä ja pömppis ei näy ja 4. pitää olla mahdollisimman hurmaava. :D No toi 4. kohtaa tulee multa ihan luonnostaan, kun olen muutenkin melkein täydellinen, mutta noi muut tuottaa tuskaa. Onneks tää treffikaveri on sen verran puhelias, ettei ala korvia sattuu hiljasuudesta.

En muuten ainakaan syö spagettia treffeillä... weheartit.com

Ainiin. Kävin keskiviikkona kampaajalla. Viime kerrasta oli jo vuosi. Soitin aamulla klo 9, että koska niillä ois vapaita aikoja. 11.45 istuin kampaajan tuolilla. Voilá! Nyt mulla on otsatukka, ja näytän ihan meijän äidiltä, nuorempana versiona vaan. Saa nähdä aletaanko taas kysymään henkkareita, ku näytän niin nuorelta. Siitä tulikin mieleen, että eilen kun tulin kaverin luota kotiin, niin oli taksikuskina maailman ällötävin mies!!! Ensinnäkin sen henki haisi ihan raadolle. Toiseks, se lupas maksaa mut paikalliseen kapakkaan sisälle, et meen kattoo Johanna Tukiaista... Mutta ei rahalla. YÖÖÖÖK! No, pääsin kuitenkin hyvin kotiin. Enkä varmasti mene kattomaan Tukiaista, vaikka maksettais.